Bochum, Bokhum, Possum, Possu

Elikkäs ei ole kauheasti ehtinyt blogia päivitellä. Oon just tullu 10 h yöjunilla Pariisiin kattohuoneistoon lepäilemään, mutta ei mennä asioiden edelle (paitsi että tämä blogi päivitys julkaistaan vasta tästä n 8 h myöhemmin). Kerrompa siis mitä kävikään, mitä kävikään, kun Kiia näin extempore päätti a) selvittää missä on Bochum ja miten sinne pääsee b) etsiä halvimman mahdollisen majoituksen c) opetella käyttämään paikallisjunaa päästäkseen 8 km päähän eräälle keikkapaikalle, ja lähti sitten myös toteuttamaan tätä suunnitelmaa. Kaikki päätökset/varaukset yms tuli tehtyä 24 sisällä heittäydyttyäni tyhjän päälle Prahan hostellipäivät siirrettyäni.

Junamatkat menivät vähän panikoidessa vaihtoja ja sitä, millainen koko Bochum edes on. Pääsin perille ongelmitta, kaupunkikaan ei ollut niin hämärä betonilähiö kuin oletin, vaan perus modernimpi saksalainen kaupunki täynnä ihmisiä. Kontrastin vuoksi tosin meikälle iski heti junasta astuessa aika vahvat teneriffa-vibat (ihmispaljous, jokaista etnistäruokaryhmää edustavat kojut, lämmin keli varmaan vaikuttivat asiaan). Haahuilla sain hetken, mutta hostelli löytyi ja meikä sai kattohuoneiston omaan käyttöönsä. Eipä luksusta! Sen verran olisin tosin voinut malttaa, ja käyttää mahdollisuuden suihkuun...

Vaan ei, jääteetä ja pizzaa naamaan ja eikun tutustumaan paikallisjuniin. Bochum-Langendeer-taivastaava asema piti löytää, mutta eihän tää suomiurpo osannut paikallisjunalippua ostaa (saisin nekin matkat reilipassilla, mutten kuljeta sitä mukana kaupungilla ihan mielenrauhani vuoksi). No, onneksi joku paikalline  auttoi ja tilasi hälmönä automaatin edessä seisovalle allekirjoittaneelle lipun. Lähdin myös hostellilta niin vauhdilla, että puhelimen laturikin jäi takataskuun...

Pääsin sekoilematta haluamalleni asemalle, ja onnekseni ko. aluekaan ei ollut niin hämärä, kuin oletin. Tietöiden peitossa vain. Lyhyesti sanottuna ilta meni suuresta jännityksestä huolimatta hyvin, näin keikan, sain kävellä rauhassa juna-asemalle, pääsin keskustaan  ja takaisin hostellille (edes kulmasta bongattu karaokebaari ei saanut miuta pahoille teille).

Aamupalalla hoitelin parin yön varaukset Nürnbergiin, jota kohtaan ei juuri ollut odotuksia. Se, miten tuo reissu meni jatkuu seuraavassa osassa. Ja pari kuvaa Bochumista, sekä maailman hämärimmän keikkapaikan sisustuksesta. Paitsi, ettei blogger halua niitä ladata, joten ihailkaa meikän pärstää (tää on semmonen selfie).