Olen kuulakärkikynä

Miun kanssa enemmän tekemisissä olleet tietävätkin, että kärsin vahvahkosta lentopelosta, mikä tuo aina ei-niin-kivan lisäsävynsä näihin reissuihin. Huolimatta siitä etten vieläkään täysin luota noiden peltisten hökötysten pysymiseen ilmassa, olen päättänyt, ettei se tule yksin estämään yhtään reissua. Siispä tänään jouduin jälleen kohtaamaan pelkoni Pirkkalan kentällä hypätessäni Ryanairin siivillä kohti reissun ensimmäistä etappia eli Bremeniä. Hyvinhän se lento jälleen meni, vaikka vierustoverit saivatkin seurata nousun ainakana jokseenkin näkyvästi kauhistunutta allekirjoittanutta. Ja jälleen kerran "nautin" lentomatkani turbulenssivapaasti.

Suomen sateet jäivät siis taakseni ja miuta tervehti aurinkoinen Saksa. Saa nähdä, miten kelit suosivat loppureissun, hostellihuonetoveri kertoi rankkaa talvea povatun koko Eurooppaan. Tosiaan hostellihan löytyi parilla ratikalla, joilla alun lippusekoilun jälkeen osasinkin matkustaa. Mukava pieni kämppä, palvelu respassa hyvää ja ystävällistä. Huone tosin on ennakko-odotusten vastaisesti täysi, muttei sekään oikeasti juuri näy saati haittaa(kello on täällä 20:05 ja ilmeisesti kaikki muut tässä huoneessa ovat joko muualla tai nukkuvat). Itse kävin metsästämässä kaupan ja pientä syötävää. Huomenna olisi tarkoitus sitten tutustua Bremeniin ennen, kuin tää reissurumba oikeasti alkaa.

Hyvät yöt ja terkut!

Ps. Koska kirjoitan nää tekstit kännykällä, kirjoitusvirheiden määrä on potentiaalisesti suuro, koittakaa saada selvää.

Pps. Otsikkoa ihmetteville tiedoksi, että se on yksi harvoista lauseista, jotka osaan saksaksi. Että näillä mennään.

Bremenin lentokenttä